Tuntuu, ettei tapahdu mitään kirjoittamisen arvoista.

Ulkona on kaunis pakkaspäivä ja jokin kolkuttaa  sisällä, että pitäisi lähteä ulos lenkille. Käyn kamppailua... Katsotaan nyt. Ei ole mitään, mikä estäisi. On kummallista, että tavallisesta asiasta, joka aikaisemmin oli intohimo, tulee näin vaikea juttu.

Olen ilmeisesti istunut koneen vieressä liikaa ja kutonut liikaa. Mua on huimannut kaksi päivää. Inhottavaa. Luulen huimauksen johtuvan lukossa olevista niska- ja hartialihaksista. Olisipa varaa hierojalle, mutta kun ei, pitää selvittää asia itse, kotikonstein.

Muiden blogeista olen lukenut jouluun valmistautumisesta. Itse olen vielä ihan hukassa koko asian suhteen. En pysty päättämään, mitä ruokia tekisin kahdelle ihmiselle kahdeksi päiväksi. Joskus muinoin avioliitossa, tehtiin kaikki tavalliset jouluruuat, vaikka olimmekin kaksin. Nyt ei kiinnosta mikään.

Tuntuu, etten saa kierroksia riittävästi. Pääsen liikkeelle, jos mulla on joku sovittu meno kaupungilla, en muuten.

Olen tänään kirjoittanut joulukorttien kuoriin osoitteita. Onhan sekin jotain.

Miksi mittailen asioita tekemisen mukaan?