Odotan huomisiltaa, kun tytöt viimein lähtevät isänsä kanssa matkalle. Saan olla yli viikon yksikseni kotona eikä tarvitse ottaa ketään huomioon.  Toivon masennukseni ja ahdistuksen hellittävän sinä aikana, jotta voisin nauttia olostani. Vaikka ei hellittäisikään, saan ihan rauhassa olla peiton alla masentuneena.

Olin tänään terapiassa tokkurassa opamoxista. Sanoin siellä ääneen ajatuksen, joka on alkanut pyöriä päässäni: jos masennus ei hellitä, haluan ottaa sähköä, koska se vaikuttaa nopeasti ja on tehokas hoitomuoto. Hankalaa siinä on mun kannaltani se, että seurauksena saattaa olla hypomania. Mieluummin sekin kuin tämä jatkuva paha olo. Eri asia sitten on, miten sellainen voidaan toteuttaa, jos hoitajat tosiaankin toteuttavat uhkauksensa.  Luulen että koko psykiatrian puoli menee kiinni, sillä eihän ihmisen psyykkinen hätä ole niitä ensimmäisenä hoidettavia asioita. Muutenkin koko lakkoilun tai irtisanomisten kohdistuminen kaikille terveydenhuollon aloille sulkematta mitään pois tuntuu väärältä.