Olen viettänyt melkein koko päivän kalligrafian parissa. Ensin aamulla Otsolassa ja sitten monta tuntia kotona. Lopulta olin ihan väsynyt. Koti oli kaaoksen vallassa, koiran karvoja kaikkialla, tiskit kasassa pöydällä, haisevat roskikset ym. ym. Pakko oli nekin hommat tehdä.

Mulla tahtoo mennä hiukan överiksi, kun innostun jostain. Unohdan kaiken muun ja teen sitä yhtä ja samaa tuntikausia niin, että lopulta olen ihan poikki. Kai se on sellainen yleisinhimillinen piirre, kun innostuu jostain jutusta. Mulla ne innostukset ovat milloin mitäkin, luulenpa että kevään mittaan innostun kukkapenkkien kitkemisestä. Mä todella tykkään siitä, siinä näkee työnsä tuloksen heti. Pitäis kylläkin saada jokin inspis keittiön kaapien suhteen...

En oikein tykkää pitkistä pyhistä. Onneksi pääsiäinen ei ole niin ladattu kaikenlaisilla odotuksilla ja perinteillä kuin joulu, ei ainakaan meillä. Tytöt ovat  haluavat Mignon-munat, siinä toivomukset. Joulua ennen yleensä osaan ennakoida ruuhkat ja välttää niitä, nyt on kaikki kauppa-asiat hoitamatta (sekä miettimättä) ja joudun kulkemaan ruuhkassa, mitä inhoan yli kaiken.  Ihan herkuillakaan ei voi koko pääsiäistä viettää? Vai voiko? Saara kuitenkin haluaa kunnon ruokaa. Huh huh!  Ei sitten yhtään ota päähän, että samaan aikaan Hessu lomailee Kreikassa. Jospa minäkin sitten vuonna -----.

Lisäys klo 22.50. Päästin koirat ulos äsken vastoin parempaa tietoa. Ulkona köpötteli siili. Tilda tietenkin hyökkäsi sen kimppuun. Kumma koira ettei tuohon ikään mennessä ole oppinut, että siilin pureminen tekee kipeää tai sitten se vihaa niitä sen verran voimallisesti, ettei kivulla ole merkitystä. Itse arvelen jälkimmäisen ajatuksen pitävän paikkansa, varsinkin kun olen nähnyt Tildan retuuttavan siiliparkoja. Tässä jossain likellä on niiden pesä, sen verran usein niitä näkee kesäisin kulkevan meidän pihalla. Luulen että pesä on aidan toisella puolella, risukasassa. (Siis olen tehnyt sinne luvattoman kompostin.) Sinne siilien on hyvä kaivautua talvilepoon. Tämän iltainen yksilö taisi olla kuitenkin hiukan liian aikaisin liikenteessä.  Ihmettelen myös siilien kovakalloisuutta, etteivät ne opi että tässä pihassa asustaa hullu koira, joka käy kimppuun oli sitten kuinka kerällä tahansa. Hölmöjä siis molemmat.