En ymmärrä enkä tykkää tästä ollenkaan. Miksi juuri nyt masennus ja voimattomuus iskee? Olin suunnitellut tänään siivoavani. Kaikki tuntuu vain niin raskaalta ja vaikealta, en jaksa mitenkään. Niinpä löysin itseni taas tästä koneen vierestä. Olen sentään saanut pyykkikoneen päälle, ehkä tuo likavaatevuori on selätetty jouluksi. Vein sohvatyynyt ulos ja hakkasin ne. Olipa pölyiset.

Ehkä tähän siivoukseen pitää ottaa uudenlainen asenne; kaikkia ei tarvitse tehdä yhtä kyytiä vaan käyttää tähänkin koko päivä iltaan saakka. Tai jos en jaksa, siirrän siivouksen lauantaille, jolloin Seppokin pääsee osalliseksi siitä. Miksi mun yksin pitää siivota, kun täällä pyörii kolme muutakin ihmistä joulun aikaan? Huomenna ihan oikeasti pitäisi jaksaa mennä ruokaostoksille, jotta välttäisin pahemmat ruuhkat, joista tulee mulle ahdistunut ja paniikin omainen olo. Onneksi joulun ruokalista on jo mietittynä.

Joskus ajattelen, että olisi helpompaa, jos olisi jokin fyysinen sairaus. Tuskin sekään on helpompaa, mutta tämä masennus on niin tuskastuttavaa, kun se vie kaiken ilon ja mehun elämästä. Elämästä tulee selviytymiskamppailua.  Ystäväni kertoi eilen keskustelleensa keramiikan opettajani kanssa, joka oli pahoitellut sitä, että lahjakas ihminen (minä) ei pysty käymään harrastuksessaan sairauden vuoksi. Itsekin pahoittelen sitä. Olisi niin mukava olla innostunut ja jaksavainen edes jostain.