Viikonloppu Sepon kanssa menee aina niin mukavasti, etten paljon konetta saa aukaistuksi. Tätä viikonloppua kylläkin sävytti voimakas ahdistus, jota yritin hillitä opamoxilla, turhaan.  Perjantaina kävimme teatterissa katsomassa Saision Kuume-näytelmän. Johtuiko mielialasta vai mistä, koko juttu tuntui kovin irralliselta enkä oikeastaan saanut siitä mitään irti. En siis nauttinut näytelmästä.

Lauantaina Seppo oli niin ystävällinen, että vaihtoi olkkarin ison ikkunan kaihtimien nostinnarut uusiksi. Mulla ne olisivat saaneet rotkottaa ihan miten sattuu siihen saakka että jossain vaiheessa (kevään lopulla) olis tullu joku inspis. Kiva että on tuollainen mies, joka tykkää puuhailla kaikkea tuollaista. Laitoimme myös uuden peilin paikoilleen olohuoneeseen. Näyttää hiukan keski-ikäiseltä ja suoraan jostain sisustuslehdestä napatulta idikseltä. Nauroinkin, että 10 vuotta sitten en olisi kuuna kullan valkeana suostunut laittamaan moista peiliä seinälleni,  taitaa keski-ikäisyys tekee tehtävänsä.

Jatkan kamppailua ahdistuksen kanssa. Ehkä soitan huomenna terapeutilleni ja kyselen osastopaikkaa.