Olen ollut muutaman päivän todella väsynyt. Yleensä en nuku päiväunia, mutta tällä viikolla olen nukkunut niitäkin. Tänään oli  huippu. Menin aamiaisen ja lehtien luvun jälkeen takaisin nukkumaan ja nukuin melkein kolmeen.

Mulla on viime aikoina ollut liikaa ohjelmaa. Tuppaan jatkuvasti unohtamaan sen, että tarvitsen viikossa pari päivää, jolloin ei ole mitään ohjelmaa. Ohjelman ei tarvitse olla sen kummempaa kuin että tapaan jonkun ihmsen kaupungilla kahvittelun merkeissä tai käyn terapiassa. Tälläkin viikolla on kalenterissa ollut merkintä kaikkina muina päivinä kuin tänään. Ensi viikolla ei onneksi ole maanantaina mitään. Tarvitsen päiviä, jolloin voi olla vaikka koko päivän yöpaidassa ajattelematta muita kuin itseäni. Kuluneesta viikosta jäi hieman sellainen olo, että olen antanut itsestäni enemmän kuin olisin jaksanut. Olen itse suostunut "ryöstöviljelyyn".  Sitten lopulta tulee näitä päiviä, jolloin en jaksa edes puhua kenellekään.

Tätä on ollut jo vuosia. Kumma että pitää jatkuvasti havaita toimivansa samalla tavalla. Onneksi sentään jossain vaiheessa havahdun, aiemmin ajoin itseni totaalisesti loppuun.  Tässä väsymyksessä on osansa myös mun aivan henkilökohtaisilla asioilla, joita pyörittelen päässäni. Ne vievät myös voimavarojani.

Viikonlopun aion relata kunnolla ja Seppo saa tehdä ruuan. Hyvää viikonloppua kaikille muillekin.