Katselin juuri ikkunasta ilotulitusta. Uutena vuotena se jäi näkemättä, koska täällä oli sankka sumu, kuului vain kova pauke. Tämän iltainen  liittyi Ruosniemen laskettelumäen perinteiseen laskiaisriehaan, joka on aina lopetettu upeaan ilotulitukseen. Meidän olkkarin ikkunasta on suora näköala laskettelumäkeen.

Soitin tänään kodinkonekorjaamoon. Huomenna tulee mies korjaamaan pesukoneen! Hinnan pitäis olla noin 50-100 €:a. Onneksi en joudu ostamaan uutta konetta, vaikkakin se olisi varmaan jäänyt johonkin hamaan tulevaisuuteen. Hyvä kun saan koneen kuntoon, lakkaa tuo pesutuvassa ravaaminen. Vaikka olenhan mä siellä ennenkin pessyt kaikki lakanat, kun siellä on kuivaushuone ja mankeli. Mankeloin tänään ISON läjän lakanoita. Yksi elämän pieniä nautintoja on saunan jälkeen mennä puhtaisiin, hiukan jäykkiin ja viileisiin  lakanoihin nukkumaan.

Nyt seuraavaksi on sitten vuorossa auton korjausta, siinä pakoputki pitää prötinää. Kun saan sen, pitää alkaa säästää uusia talvirenkaita varten.  Eli tää kitkuttaminen taitaa olla loppumaton tila.

Sain tänään eläkkeen ja pystyin ostamaan lääkkeitä ja muutamia muita juttuja, joita on pitänyt lykätä. Kävin eilen Sokoksessa ja löysin sieltä samanlaiset housut kuin mulla on nyt. Niiden hinta oli 50% normaalista. Olihan ne pakko ostaa, varsinkin kun ei ole kuin yhdet housut, jotka menee päälle. Siunattu Visa!

Sain luettua Andrè Brinkin kirjan Kun vielä muistan. Se kertoi vanhasta kirjailijasta, joka muistelee elämänsä naisia. Koko kirjan läpi kulkee kertomus suhteesta Racheliin ja tämän mieheen Georgeen, samoin kuin kirjailijan vierailut 103-vuotiaan äidin luona. Ihan brinkmäinen kirja. Ilmeisesti kirjailija kertoo omasta elämästään.