Hyvä aikomukseni herätä aamulla ajoissa meni pommiin heti tänä aamuna. Mulla oli kello soimassa klo 10, mutta laitoin sen kiinni ja käänsin kylkeäni. Heräsin klo 12. MUTTA! Olin koiran kanssa tunnin lenkillä ja kävin kaupassa pyörällä. Olen toiveikkaalla mielellä, että vihdoin saisin liikunnasta kiinni. Kuinkahan kauan menee ennen kuin tulee sellainen euforinen olo liikunnasta?  Luulisin että pari kolme viikkoa. Toivottavasti jaksan ja viitsin. En ole liikkunut kahteen vuoteen oikeastaan ollenkaan. Ennen kävin melkein joka päivä tunnin lenkillä. Kävin myös uimassa silloin tällöin. Samoin pyöräilin kaupunkiin aina kun voi, 5 km suuntaansa. Jotenkin se, että pystyisin menemään lenkille aamulla, toisi mun elämääni jonkinlaista ryhtiä. Ei menisi koko päivä velttoiluksi. Kun käy aamulla lenkillä, se homma on sitten tehty. Koirakin vaikutti tyytyväiseltä lenkkeilyyn.

Saara tuli jo kotiin. Tuolla hän järjestelee huonettaan (ihan aiheellista) ja selittää kaikenlaista. Ihan kivaa. Kohta Sallikin kotiutuu. Elämä palautuu normaaliksi. Oikein hyvä.