Tuntuu nykysin ettei ole oikein kirjoittamista, niinpä en ole kirjoittanut. Olen ollut koko menneen viikon väsynyt. Enpä olisi arvannut, että yksi erittäin huonosti nukuttu yö tuntuu näin paljon.

Salli lähti eilen leirilleen ja Saara lähtee huomenna Lontooseen. Ihan oikeasti tuntuu siltä, että kasäloma on alkanut. Kummallisesti olen viime päivinä aikaa, jolloin tytöt ovat lähteneet kotoa pois. Olenhan mä tänne asiasta kirjoittanutkin. En silti saisi liikaa elää tulevaisuuttakaan, kun totuus on tässä ja nyt, tytöt asuvat kotona vielä jonkin aikaa. Ehkä kuvitteluni kertovat enemmän omasta tarpeestani saada olla yksin, rauhassa, pohtia ja kypsytellä asioita. Mielessä liikkuu tiettyjä asioita, jotka vaativat tilaa ja tyhjyyttä, jotta ne voisivat saada jonkinlaisen muodon. Kerron niistä mahdollisesti myöhemmin.

Jonkinlainen tyhjyys on leimannut oloani menneen viikon. Tyhjyys päässä, mikä ilmenee esim. siinä etten ole tännekään kirjoitellut. Tämähän on vapaaehtoista, mutta kummasti tulee sellainen olo, että tätä pitäisi päivittää, niiden ihmisten takia, joiden tiedän tätä lukevan. Anteeksi nyt, en aio pakottaa itseäni tähän.

Suunnittelin koko kevään ajan ompelevani itselleni hellemekkoja. Nyt helteet ovat tulleet, enkä ole saanut tehtyä edes kaavoja. Eli tällä viikolla pitää aloittaa, että saisin edes pari mekkoa aikaiseksi. Harmillista tuo jatkuva painon kertyminen, aina seuraavana vuonna vaatteet ovat pieniä.

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!