Eilinen kirjoittaminen jäi laiskuudesta väliin. Lyhykäisesti eilisestä. Olin ekaa kertaa tänä vuonna pyörälä kaupungilla (5km). Täällä tuntuu olevan aina vastatuuli meni mihin suuntaan tahansa. Menomatka tuntui ylivoimaiselta. Mihin mun reisilihakset ovat kadonneet? Näinkö rankasti nyt sitten tuntuu, kun en ole vuoteen liikkunut ollenkaan. Istuimme Anun kanssa Eetunaukiolla paistattelemassa  päivää, kun Tuulikki soitti ja pyysi syömään meidät kummankin. Hän laittoi merilohta ja perunamuusia, oli tosi hyvää. Kumma miten toisen laittama ruoka maistuu aina paremmalta kuin omatekoinen. Syömisen jälkeen iski armoton väsy. Anu jäi sinne Tuulikin kanssa nukkumaan. Mä suuntasin Lidlin kautta kotiin. Siellä oli nim. ruusun juurakoita ja perennoiden sipuleita 2 €/kpl. Katsotaan mitä niistä tulee, jos ei tule mitään, eipä mennyt rahat kovin haaskuun. Löysin myös takapihan portin pieleen kaaren, jota pitkin mun elämänlankani saa sitten vapaasti kasvaa.  Illalla nautiskelin vielä saunasta, oli jotenkin hikinen ja likainen olo pyöräilyn jälkeen.

Koiran ryökäle (TIlda) kävi herättämässä mun aamulla klo 8, halusi ulos. Menin takaisin sänkyyn, mutta en saanut nukuttua kunnolla. Tunnin päästä nousin ylös, söin aamiaisen ja sen jälkeen väsytti niin lujaa, että oli pakko mennä takaisin nukkumaan. En kuitenkaan voinut nukkua kovin pitkään, koska Elina oli tulossa kylään. Meillä oli Elinan kanssa hyvät jutut masennuksesta ja tän hetken fiiliksistä. Hän on täällä ainoa mun ikäinen, joka on suurinpiirtein samassa tilanteessa kuin mä.

Laitoin ruokaa, tunsin elämäni turhaksi ja ahdisti lujaa. Tätä on nyt jatkunut jonkin aikaa. En saa tartuttua mihinkään kotihommiin, teen vain pakolliset  ja nekin kyllästyttävät. Nyt kun ei ole mitään harrastuksia, olen totaalisesti kaiken ulkopuolella. Tytöt tulivat tänään kotiin Hessun luota ja olivat omia ihania itsejään. Saara hävisi ruokailun jälkeen omille teilleen, Salli sulkeutui huoneeseensa.

Minä istun tässä koneella ja mietin elämääni. Elää pitäis jaksaa, mutta elämään pitäis saada sisältöä. Mitä?  Olen miettinyt taas jotain opiskelua, mutta jaksanko sellaista? En varmaankaan kestäisi jälleen kerran uutta pettymystä, jos joutuisin lopettamaan sairauteni vuoksi. Toivon todellakin pääseväni sinne kuntoutuskurssille, odotan tietoa sieltä ensi viikolla. Se toisi jotain odottamisen aihetta tulevaisuuteen. Uskon sen muutenkin virkistävän mua.