Minusta on tullut tv-holisti vai  miten asian ilmaisisi. Aloitan tv:n katselun klo 17.08 Sydämen asialla -sarjalla. Sen jälkeen siirryn hetkeksi Dr. Philin seuraan, jonka jälkeen seuraa ehkä (kuten nyt) puolen tunnin tauko, jolloin suljen tv:n (huom!). Usein klo 19 tulee jotain mielenkiintoista katsottavaa, kuten tänään nelosten raskauksista. Sen jälkeen tulee juttu Jokelan koulusurmista, uutiset ja vihdoin päästään Täydellisten naisten pariin. Tänään alkaa uusi sarja Damages, joka tietenkin pitää katsastaa. Joka päivä ei tule ihan näin paljon katsottavaa, onneksi. Lopun ajan saatankin sitten istua tietokoneen äärellä.

En koskaan ennen elämässäni ole katsonut näin paljon tv:tä kuin tänä syksynä. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Onko vain laiskuutta? Moitin itseäni tästä tavattomasta ajan hukkaamisesta.  Yleensä olen saanut aikani kulumaan kirjojen parissa, nyt vain ei huvita lukea. Toisaalta ei ole pitkään aikaan sattunut käsiin sellaista kirjaa, joka kutsuisi puoleensa niin, että pitäisi joka välissä olla lukemassa.  Tällä hetkellä on menossa Diane Setterfieldin Kolmastoista kirja. Tämä teos houkuttelee jo siinä määrin, että saatan huomenna lukea sitä muulloinkin kuin illalla ennen nukahtamista.

Onneksi saan kuitenkin jotain aikaan katsellessani tv:tä. Olen nimittäin kutonut monet villasukat ja vanttuut samaan aikaan.  Vuosien varrella kutomistaitoni on kehittynyt niin, ettei mun tarvitse katsoa puikkohin kuin silloin tällöin, siksi kumpikaan toimistani ei häiritse toista. Jos alan kutoa klo 17, saan sukan valmiiksi noin klo 22. Seuraavana iltana sitten on toisen sukan vuoro.

Olen syksyn aikana psykonomia-kerhossa tutustunut uuteen ihmiseen, Hannaan. Hän on oikein fiksun ja mukavan oloinen ja kova lukemaan. Luulen että tulevaisuudessa olemme  tekemisissä toistemme kanssa. Tänään suunnittelimme ostosretkeä Tampereelle joskus uuden vuoden jälkeen.

Ilmottauduin myös Hyviksen porukan pikkujouluihin, jotka ovat perjantaina Reposaaren Merimestassa. Hiukan jännittää millaista porukkaa sinne tulee. Osa Hyviksen porukasta on nim. aika sairaita, mutta pärjäävät jollain tapaa arjessaan.