Ilmeisesti pääsiäisenä tuli levättyä hyvin, kun tänään intouduin siivoamaan puoli vuotta kaaoksessa ollutta työpöytääni. Kaikenlaisia papereita ja laskuja elokuun asti. Käyn aina tiliotteet läpi ja tarkistan kaikki kuitit ja laskut. Nyt niitä oli siis elokuusta saakka. Touhussa meni noin kolme tuntia. Joka kerta kun selvitän kuittejani, päätän että seuraavaksi teen sen kuukausittain. Jostain syystä se jää aina tekemättä. Jospa seuraavaksi...

Kävin välillä keittämässä kahvia, joka lopulta maistui pahalle, kun ei ollut maitoa. Samalla tuli katsottua pariin kaappiin. Ekaa kertaa kahdeksaan vuoteen tuli sellainen ajatus, että voisin siivota ne. Tähän saakka olen ajatellut asiasta lähinnä, että täytyy... voi ei! Nyt tuli sellainen positiivinen ajatus asiasta, että sen voisi jopa tehdä. Ens viikonloppuna tytöt menevät 1½ viikoksi isänsä luo lukemaan kokeisiin, ehkä silloin innostun kaappien siivoamisesta. Tai sitten voisi tehdä jotain mukavampaa. Eihän siihen toisaalta mene kuin muutama tunti yhtenä päivänä.

Joka tapauksessa ilahduin suunnattomasti, kun Saara eilen kertoi heidän olevan taas isänsä luona pidemmän aikaa.  Eivät taida raukkaparat edes aavistaa, kuinka paljon nautin tilanteesta.