Viikonloppu meni mukavasti eikä pahemmin ahdistanut, tosin mitään ihmeellistä en saanut aikaan, mutta ei kai sitä aina tarvitsekaan. Tosin tein lauantain ruuan - burgundinpataa. Innostuin viime viikonloppuisesta ruuasta Aijan luona. Hyvää tuli, vaikka "roskia" olikin enmmän kuin Aijan padassa, mutta ymmärrän,että Aijalla on makuaistiltaan aika rajoittunut osa ruokakuntaa.  Sitä sitten söimme Sepon kanssa lauantaina ja sunnuntaina ja kummallekin jäi vielä yksi annos pakkaseen.

Aamulla kaikki kauheus iski jälleen voimalla. Makasin pitkään sängyssä tokkurassa ja yritin  nousta. Illallakin meni tavallista enemmän aikaa nukahtamiseen. Alan olla melko väsynyt  tähän masennukseen ja ahdistukseen. Joku välillä kyselee multa, mitä siellä ahdistuksen takana on, mutta en jaksa ajatella. Ehkä siellä on vaatimuksia, joita en vain yksinkertaisesti tällä hetkellä pysty täyttämään. Auto pitäisi vielä katsastukseen pikimmiten ja hankkia uudet talvirenkaat. Miten mä voin ajella opamox-huuruissa kaupungilla, kun en tahdo kotonakaan pysyä pystyssä? Täytyy agitoida tuttuja ihmisiä.

Tänään olisi taloyhtiön talkoot, mutta en taida pistää nenääni ulos, en kertakaikkiaan jaksa.  Peruutin jo ensi viikonlopun koulun 100-vuotisjuhlat, jonne olin aikaisemmin innoissani menossa. Nyt en jaksa ajatellakaan ihmisten tapaamista ja hölönpölyn puhumista. Harmilista, mutta realiteetit on otettava huomioon. Sitä paitsi en halua vanhojen koulukavereiden näkevän mua tässä kunnossa.

Kaikkein ikävintä ehkä on, että en pysty salaamaan tilaani Sallilta, en jaksa vetää vaatteita päälle ja olla aktiivinen ja iloinen. Kaipa mun lasten on vain totuttava siihen, että heillä on psyykkisesti sairas äiti. : (  Kyllähän tytöt tätä ovat nähneet aika paljon oman elämänsä aikana. He olivat 3- ja 5-vuotiaita siihen aikaan kuin sairastuin. Puolen vuoden päästä siitä meille tuli avioero. En vieläkään ymmärrä, miten sairauden kanssa selvisin heidän arjestaan. Suurena tukena mulle oli hyvä päiväkoti, jossa he saivat olla, vaikka itse olin sairaslomalla kotona.  Heillä on aika rankat perintötekijät 2-suuntaisuuden osalta, kun ne tulevat myös isänsä puolelta. Toivon sydämestäni että he säilyvät tältä.